Sign up with your email address to be the first to know about new products, VIP offers, blog features & more.

Jakamistalous – keikkatalous?

Posted on 0 , 0

USA:n presidenttiehdokkaiden ehdokasvaalissa on noussut yllättäen suureksi kysymyksesi jakamistalous. Keskustelussa ilmiötä edustaa lähinnä Uber.

Varsinaisestihan Uber ei ole puhtaasti jakamistaloutta, jossa ihmiset yhteiskäyttävät omia tavaroitaan. Überiin liittyy kuitenkin taksimaista ansaintaa. Tämä on johtanut Suomessakin pohditaan siitä, mikä ilmiö oikeastaan on. Ammattimaista kuljettamista, joka vertautuu luvanvaraiseen taksitoimintaa vai oman auton hyötykäyttöä osa-aikaisesti muiden toimien ohella?

New York yritti viime viikolla rajoittaa Uberin laajenemista. Kaupunki joutui kuitenkin paineen alla tekemään sopimuksen Uberin kanssa, jonka mukaan yhtiö lupaa avata tilastojaan enemmän arvioitavaksi neljä kuukautta kestävän tutkimuksen aikana.

Ehdokasehdokkaista demokraattien Hillary Clinton on käyttänyt tästä ilmiöstä termiä keikkatalous (gig-economy). Se onkin minusta kuvaava termi. Ilmiönä keikkatalous ei ole uusi. Kysymys on itsensä työllistäjistä, palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa toimimisesta. Clinton pitää ilmiötä innovaatioiden syntyalustana, mutta on kuitenkin huolissaan työsuojelusta tällaisissa työmuodoissa.

Republikaanit liputtavat uusien toimintamuotojen puolesta varauksettomammin. Se vetoaa ehdokkaiden vapaan markkinatalouden ihannointiin. Ehdokkaista Jeb Bush otti asiakseen ajaa Uberilla San Fransiscossa. Hänelle tosi kävi vähän nolosti, sillä ajaja ei tunnistanut hänen merkittävyyttään.

Minusta uusia toimintamuotoja ja niihin liittyvää työntekoa ei pidä tarkastella erillään muusta työmarkkinoiden muutoksesta. Yrittäjyyden ja palkansaajan välimaastossa yleistyy, emmekä ole siihen Suomessakaan järjestelmien puolesta valmiita. Sama ihminen voi viikolla olla opettaja ja viikonloppuisin Über-kuski tai kotiinsa ihmisiä majoittava. Itsensä työllistämisen ilmiöön liittyy monia eri puolia, kuten viime vuonna julkaistu Tilastokeskuksen tutkimus osoittaa. Osa toimii vapaaehtoisesti, lisätienestien toiveessa, yrittäjämäisen toiminnan vapauden takia. Osan taas pitää kerätä toimeentulo erilaisista lähteistä samaan aikaan, koska yhdellä työllä ei tule toimeen.

Oleellista olisi, että sosiaaliturva ja eläkkeet osaisivat ottaa huomioon kaikki nämä erilaiset tavat tehdä töitä. Asia ei ole näin nyt. Jos olet samana päivän yrittäjä ja palkansaaja, miten sinun eläketurvasi kertyy? Eteenpäin päästäisiin muutamalla yksinkertaisella parannuksella.

Tulisi ottaa käyttöön yhdistelmävakuutus, jossa ihminen olisi vakuutettu joustavasti vaikka toimisi pieniä pätkiä palkansaajana ja sitten taas yrittäjänä. Yrittäjäeläkkeen määräytymistapaa pitäisi uudistaa. Lisäksi työsuhteen määritelmä työlainsäädännössä tulee uudistaa. Se tapahtuisi siten, että lakiin lisätään olettama siitä, että jos työsuoritus vaatii henkilökohtaista työsuoritusta, tai henkilö on riippuvainen yhdestä työsuhteesta, sopimus on työsopimus. Tämähän tulisi käyttöön vain, jos asiasta syntyisi riitaa.

Nämä ovat alku, mutta tarvitaan monia uudistuksia, joista perustuloon siirtyminen olisi paras tapa poistaa järjestelmän sudenkuopat.

ei kommenteja.

Mitä ajattelet?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *