Sign up with your email address to be the first to know about new products, VIP offers, blog features & more.

Lisää urbaania kaupunkia? Yleiskaavavisiossa ideaa

Yleiskaavavisio julkaistiin tänään torstaina. Koko aineisto löytyy yleiskaavasivuilta.

Kyse on siitä, missä sarjassa Helsinki haluaa painia, on yleiskaavapäällikkö Richard Manninen todennut. Kaupungin kasvaa ja yleiskaavan pitää vastata tähän. Se on myös tämän kaupunkisuunnittelulautakunnan kauden tärkein ja kauaskantoisin päätös: miltä Helsingin pitäisi näyttää vuonna 2050?

Vuonna 2050 Helsinki on rohkeasti urbaani kaupunki, metropolialueen ydin ja raideliikenteen verkostokaupunki.

Visio koostuu muutamasta osa-alueesta. Lautakunnan ennakkoesittelyssä kysyin, että joudutaanko näiden valittujen teemojen välille tekemään arvovalintoja. Valmistelijoiden mukaan ne loksahtivat ainakin heidän työssään nätisti yhteen, ilman suurempia kiistoja.

Moottoritieympäristöjen muutos

Tämä on vision selkäranka, jonka ympärille koko visio perustuu. Kysymys on siitä, että olemassa olevat moottoritiemäiset sisääntulotiet muutetaan kaupunkibulevardeiksi ja vapautuva tila käytetään asunto- ja toimitilarakentamiseen. Lähtökohta on kiihottava: alustavien laskelmien mukaan muuttamalla sisääntulotiet kaduiksi, voitaisiin saada jopa 10 miljoonaa kerrosalaneliömetriä uutta asuin- ja toimitilarakentamista. Joka tapauksessa, varovaisestikin arvioiden se olisi 6-8 miljoonaa kerrosneliömetriä. Tämä kattaisi yksin lähes puolet siitä tarpeesta, joka olisi vuoteen 2050 mennessä! Tällaista potentiaalia ei vain voi jättää käyttämättä. Tällaisilla muutoksilla on merkittävät vaikutukset myös meluun ja ilmansaasteisiin kaupungissa.

Vielä ongelmana on lähtötietojen keskeneräisyys eli koko katuverkkoa ei olla pystytty vielä käsittelemään. On tärkeää arvioida eri vaihtoehtojen merkitys liikenteen toimivuuden ja turvallisuuden kannalta. Etenemisen on pakko olla vaiheittaista ja hyvä olisi aloittaa sieltä, missä se on helpointa. Esimerkiksi Laajasalontie olisi hyvä koekaniini, jossa voitaisiin testata erilaisia ratkaisuja.

Muutoksia voidaan toteuttaa muuttamalla sisääntulomoottoriteitä bulevardeiksi eli tiet kaduiksi. Muita vaihtoehtoja ovat väylien kattaminen ja tunnelien rakentaminen. Nämä kaikki kannattaisi eri vaihtoehdoissa tutkia ja saada niistä kunnon taloudelliset laskelmat, jotta niitä voitaisiin vertailla.

Elinkeino, kauppa ja palvelut elävät

Elinkeinorakenteen monipuolisuuden säilyttäminen on toinen päätavoite visiossa. Elinkeinorakenne muuttuu palveluvaltaisemmaksi ja toimisto- ja liiketilojen tarve on suurin tulevina vuosina. Tuotanto- ja varastotilojen kysyntä sen sijaan laskee.

Ei ole yllätys, että keskusta ja kantakaupunki ovat työpaikkojen halutuin sijoittumispaikka. Toimistotilan vajaakäyttö on alhaisin ja liiketiloista on koko ajan puute. Tästä syystä osa uudesta rakentamisesta suunnataan toimitiloiksi. Jos halutaan pitää ennallaan asukkaiden ja työpaikkojen suhde vuonna 2050 kuin se on nyt, niin väestönkasvu edellyttää, että Helsinkiin tulee 180 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä. Tässä onkin vähän tekemistä!

Palveluiden osalta tavoite on monikeskuksisuus ja raideliikenteen verkostokaupunki. Palveluiden pitäisi olla saavutettavissa joukkoliikenteellä. Suuryksikkörajan ylittävien kaupan yksikköjen yhteyteen tulisi laittaa myös muita toimintoja. Niidenkin tulisi olla saavutettavissa joukkoliikenteellä.

Toimitilatarpeen ennakoiminen on kovin vaikeaa. Tärkeää olisi jatkossa pystyä kehittämään malleja, joilla voidaan muuntaa erilaisia tiloja nopeammin esimerkiksi asunnoiksi.

Vihreä Helsinki: vihervisio ja merivisio

Millaisia viheralueita Helsingissä tarvitaan? Tavoitteeksi on kirjattu, että Helsinki on 2050 viherverkostokaupunki. Siellä viheralueet ja meri ovat helposti saavutettavissa ja kaupungin vetovoimatekijöitä. Perinne on hyvä: Helsingissä on viheralueet ja vihersormet hyvässä kunnossa.

Yksi lähtökohta on, että tiivistyminen edellyttää laadun painottamista määrän sijasta virkistysalueiden osalta. Tämä on ehkä vähän avoin kysymys, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Kun Helsingin asukasmäärä kasvaa ennakoidusti, tietyille virkistysalueille kasautuu painetta, kun lähelle tulee paljon uusia asukkaita. Tällöin luonnontilaiset alueet kuten kaupunkimetsät eivät kestä kasvavaa käyttöä. Siksi niitä on pakko tehdä puistomaisemmiksi rakentamalla.

Vihersormien säilyttäminen on ajatuksena. Niiden alueella olisi sitten virkistyspalveluja. Laajempien luontoalueiden kuten Sipoonkorven ja Nuuksion alueet tulevat korostumaan ja niihin pitää olla kunnon yhteydet ja palvelut.

Kantakaupungin urbaania tilaa ja historiallisia puistoja nostetaan osana virkistystä. Rantaraitti tulee yhdistämään merellisen Helsingin. Merelliseen käyttöön kuuluu myös saarten avaaminen enemmän virkistyskäyttöön. Tässä onkin vielä tekemistä, ja kaupungin pitäisi olla aloitteellinen myös armeijan saarten suhteen.

Merellisessä Helsingissä on merellisten elinkeinojen ja merellisen asumisen vyöhyke. Saarikohteissa ja niemissä tullaan tutkimaan uusia tapoja asua, kuten kelluvia asuntoja. Tämä on pitkään ollut vihreidenkin tavoite. Mantereen joukkoliikenne on tarkoitus kytkeä merelliseen mm. meri&metro-pysäkkien ja rannan raitiovaunuyhteyksien avulla. Tuulivoima on nyt myös otettu suunnitteluun mukaan. Tästä voi tulla vielä mielenkiintoista!

Mitä tarkoittaa laadun painottaminen määrän kustannuksella? Käytännössä tulee varmasti rajankäyntikysymyksiä ja paljon, kun kaupunkia tiivistetään. Taustalla on ajatus siitä, että jonkin alueen virkistyspalvelut voivat parantua, jos tiivistetään vaikka joitain pienempiä läntäreitä katoaisikin.

On tärkeää pitää mielessä, että myös metsäiset alueet ovat laatua, ei vain rakennetut puistot. Kaupunki myös pyrkii luopumaan omien rajojensa ulkopuolisesta virkistysaluetoiminnasta.

Raideliikenteen verkostokaupunki ja aluekeskuksista aitoja keskuksia

Mukana ovat vanhat tutut Pisara-rata, lentorata, rautatietunneli Tallinnaan. Uusin elementti on poikittaiset pikaraitioteiden verkosto, joka yhdistää ja lisää saavutettavuutta. Tätä täydentää pyöräilyn runkoverkko, baanat. Tämä visio vaikuttaa oikein perustellulta.

Poikittaiset pikaraitiotiet ovat kiinni siitä, että tehdään suunniteltu moottoriteiden siirto ja muuttaminen bulevardeiksi. Ilman sitä pikaraitioteillä ei ole taloudellista kannattavuutta. Näiden pikaraitioteiden myötä kapasiteetti sisääntuloväylillä kasvaa, vaikka autoilu väheneekin.

Tiederatikka lisäisi saavutettavuutta vartensa alueille merkittävästi. Jokeri 2 olisi merkittävä tekijä työpaikkakeskittymien takia. Se on ennen muuta palvelulinja, sen varrella on urheilupuistoja, uimahalleja ja harrastustoimintoja. Palvelulinjan tarkoitus olisi helpottaa arjen liikkumista. Jos viheralueiden määrä pienenee per henki, on tärkeää, että niiden saavutettavuus paranee näillä keinoilla.

Esikaupungin tekeminen kaupungiksi tarkoittaisi rakennuksiin rajautuvaa kaupunkitilaa.

Kansainvälinen Helsinki ja logistiikka

Tavara tulee Suomeen satamien kautta ja Vuosaaren sataman ja Helsingin sataman merkitys vain kasvaa. Logistiikkakeskukset ovat siirtymässä keskustasta ulospäin, eivät tee yhteystyötä ja toimivat rekkojen varassa. Jos matkustajaterminaali siirrettäisiin Vuosaareen, se tarvitsisi metron tuekseen.

Viisumivapauden odotettaan tuovan huomattavan määrän lisää matkustajia Venäjältä Helsinkiin. Nopea rautatieyhteys on jo niin tehnyt.

Helsingin on syytä olla kansainvälisessä yhteistyössä edelläkävijä. Rail Baltica tulee avaamaan uusia mahdollisuuksia.

City-logistiikka on jo nyt vaikeaa. Kuljetukset ja huoltoajot ruuhkautuvat ja aiheuttavat laitonta pysäköintiä. Lisäksi nettikaupan tulo haastaa logistiikan kaikkialla kaupungissa. Visiossa on selvitetty lastausalueita, vähäpäästöisiä alueita ilmanlaadun parantamiseksi, yhteiskuljetuksen mahdollistamista sekä yhteislastauskeskuksia yrityksille yhteistyössä rautatieyhteyksien päähän. Sitä meillä yritykset eivät nyt tee.

Keskustan ja asemanseutujen suunnittelussa logistiikka pitäisi ottaa huomioon. Toisena on sitten kehä I:n ja kehä III:n alueet joissa pitäisi kehittää rastipaikkoja, yhteislastauskeskuksia, nettikaupan jakelukeskuksia. Tässä olisi syytä tehdä yhteistyötä seudun kuntien kesken ja julkisvetoisesti. Kantakaupungin rekkarallista olisi syytä päästä eroon siten että tavarakuljetukset ohjattaisiin Vuosaareen ja vain matkustaja-alukset keskustaan.

Näin ensilukemalta yleiskaavavisio vaikuttaa oikeansuuntaiselta ja rohkealta. Enää tarvitaan poliittista rohkeutta rakentaa aitoa, urbaania tulevaisuuden kaupunkia.

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee asiaa ensi tiistaina. Se tulee jäämään pöydälle muutamaksi viikoksi.

2 kommenttia
  • Jesse
    18.10.2013

    Esimerkiksi Laajasalontie olisi hyvä koekaniini, jossa voitaisiin testata erilaisia ratkaisuja.
    Itse kannattaisin Itäväylän kokeilua eli Kalasatamasta jatkoa Kulosaareen. Tien viereen mahtuisi hyvin taloja ja nopeusrajoituksen pudotus 50km/h pudottaisi renkaista syntyvää meteliä ja hitaampi ajotahti ei ruuhkauttaisi Kehä 1:n risteystä kun nopeus pidettäisiin matalana Mellunkylään asti. Kulosaaren kansainvälisen koulun vieressä olevan kallion tasaaminen ja metroaseman vierusta olisi suorastaan optimaalinen starttikohta.Herttoniemen kohdalla on vuosia( taitaa olla jo kymmeniä) vaadittu meluvallia mutta siihen ei ole ollut varaa. Säästyisi kasa rahaa, tien melu pienenisi ja kaupunki saisi tiivistettyä sisältä ulospäin laajenevasti.

  • Olli Vento
    18.10.2013

    Yleiskaavan visioissa on paljon hyvää. Jatkotyössä on tärkeätä varmistaa, että kaupungin uudistumiselle ja tulevalle hyvinvoinnille olennaiset asiat ovat mitoitusten osalta tasapainossa suhteessa toisiinsa.

    Moottoritiemäisten väylien bulevardisointi on hyvä osa pakettia. Ilman sitä kaupunkia olisi vaikea muuttaa eheämmäksi kokonaisuudeksi, jossa on yhä luontevampaa liikkua myös jalan tai pyörällä. Jos eheys toteutetaan elävällä tavalla, saattaa osa palveluistakin taas löytyä jatkossa lähempää asukkaiden koteja.

    Ajatus verkostojen kaupungista tuntuu hyvältä sekin. Raideverkosto ja viherverkosto ovat perustellusti toimivia osia tulevaisuuden haasteisiin vastaavassa kaupunkikokonaisuudessa. Pikaraitiotiet toisivat jouhevuutta liikkumiseen.

    Helsingin viher- ja virkistysalueita ja kaupunkiluontoa koskevan liitteen lopusta löytyvissä viheralueiden kehityskuvan tavoitteissa on mukana hyviä päämääriä. Jatkotyö on tehtävä tarkasti ja huolella, jotta tavoitteissa onnistutaan. Laitan vielä loppuun muutaman tähän liittyvän huomion:

    1) Virkistysalueiden on pysyttävä riittävän laajoina ja yhtenäisinä, jotta virkistyspalvelut ja ekosysteemipalvelut turvataan. Keskeisiin vihersormiin tarvitaan siksi myös määrää, joka pitää laatua yllä.

    2) Laadun näkökulmasta on tärkeätä tunnistaa virkistysalueiden erilaisuus. Monimuotoinen ja kooltaan riittävä kaupunkimetsä sopii luontevasti osaksi laajempaa vihersormea, mutta golfkenttä ei. Tarkoitan tällä sitä, että golfkenttä ei ole toimiva osa yhtenäistä ja kytkeytyvää viherverkostoa. Virkistysalue se toki on.

    3) On hyvinvoinnille tärkeätä, että virkistysalue tarjoaa asukkaille ilmaisen palvelun lähellä kotia.

    4) Tavoite virkistysalueiden yhteenliittyvästä verkostosta on hyvä. Se tukee palvelun löytymistä läheltä ja luo ympäristön, jossa on mielekästä liikkua myös pidempiä matkoja pyörällä tai jalan.

    5) Verkostomaisuutta tarvitaan myös pitämään yllä luonnon monimuotoisuutta. Helsingissä on yhä jäljellä merkittävästi monimuotoista luontoa, joka ei kestä erillisinä ja pieninä saarekkeina. Kun luonnon monimuotoisuus tukee tutkitusti terveyttä, on asiaan hyvä kiinnittää huomiota tästäkin näkökulmasta.

    6) Keskeistä on myös turvata toimiva viherverkosto tasapuolisesti eri puolille kaupunkia.

    Olen ymmärtänyt, että Helsingin viherverkostosta saadaan vielä uutta tietoa, kun yleiskaavoitus etenee. Hyvä, jos uusi tieto saadaan nopeasti avuksi tukemaan jatkotyötä.

Mitä ajattelet?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *