Sign up with your email address to be the first to know about new products, VIP offers, blog features & more.

Puolesta vai vastaan?

Annamari Sipilän aamun HS-kolumni kolahti (Kun on tunteet). Pakko ihan siteerata hänen omaa tekstiään: ”Juu­ri sa­man­lais­ta on maail­man par­haan kou­lu­tuk­sen saa­nei­den ai­kuis­ten aja­tus­ten­vaih­to ny­ky-Suo­mes­sa. Sä­vy­ero­ja ei juu­ri ole. Asiat näh­dään mus­ti­na tai val­koi­si­na. Jos toi­nen on jos­tain eri miel­tä, kuu­luu ot­taa it­seen­sä, louk­kaan­tua ja mö­köt­tää. Ta­hal­li­nen vää­rin ym­mär­tä­mi­nen ei tääl­lä ole hal­pa kik­ka vaan merk­ki nok­ke­luu­des­ta. Kai­kes­ta kuu­luu ol­la vah­va – ja oi­kea – mie­li­pi­de.”

Samaa mieltä: nykyään pitää olla kaikessa joko puolesta tai vastaan. Harmaan sävyjä ei sallita. On oltava ehdoton, ehdottomasti tätä tai sitten vastakkaista mieltä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sävyeroja on ja ihmiset näkevät ne. Niitä ei kuitenkaan saa esittää.

Kaikki kyllä tietävät, että asioilla on monta puolta. Asioissa on argumentteja puolesta ja vastaan. Tällaista toisaalta- toisaalta -pohdintaa tai asioiden monimutkaistamista ei kuitenkaan saa julkisuudessa tehdä. Paitsi jos sattuu olemaan valtakunnallinen virallinen ajattelija, kuten Osmo Soininvaara.

Kaupunkipolitiikassa olen välittänyt vihreän ryhmän tuntoja tiedotusvälineille viime vuosina. Edellä mainittu mustavalkoisuuden asetelma on kärjistynyt entisestään. Usein puhelun alkaessa on jo selvää, mitä aiotaan kirjoittaa. Sitten vain tinkataan, no ovatko vihreät puolesta vai vastaan. Jos asian monimutkaisia vivahteita yrittää kuvata, juttuun päätyy jokin älyvapaa sitaatti. On oltava puolesta tai vastaan.

Sipilä käsittelee jutussaan viimeaikaista telakkakeskustelua. Hän kuvaa näin: ”Ote­taan vaik­ka äs­kei­nen te­lak­ka­kes­kus­te­lu. Työ­paik­ko­jen me­ne­tys on tie­tys­ti ää­rim­mäi­sen va­li­tet­ta­vaa, mut­ta Suo­men ja me­ri­teol­li­suu­den tu­le­vai­suus ei ole kiin­ni yh­des­tä lai­va­ti­lauk­ses­ta. Ajat muut­tu­vat, ja ta­lou­den ja teol­li­suu­den ra­ken­teet muut­tu­vat mu­ka­na. Tv-stu­dioon ta­lu­te­tul­la en­ti­sel­lä te­lak­ka­po­mol­la ei ole ylin­tä to­tuut­ta sii­tä, mi­hin suo­ma­lai­sia ve­ro­ra­ho­ja pi­täi­si käyt­tää.”

Minusta tässä on kyse tiedotusvälineiden draaman kaaresta. Uutinen: ensin siitä pitää olla jotain mieltä. On tosi helppo olla sitä mieltä, että paska päätös hallitukselta ja sinne meni työpaikat. Suurin osa etsii sen telakkapomon sanomaan tämän ja pistää sen sitten eetteriin/printtiin. Ne, jotka vaivautuvat vähän selvittämään asian taustoja, löytävät sieltä paljon muutakin. Pari mediaa tekee sen. Loppuviikon ajan nopeasti kantansa muodostaneet kääntää kurssiaan vähän maltillisemmaksi ensireaktiostaan.

Toisaalta, eihän tämä ole tiedotusvälineiden vika. Yleisö rakastaa draaman kaarta. Työtäänhän media vain tekee.

Näin, hyvää uutta vuotta ihmiset. Vihreä ryhmä valitsi minut edustamaan itseään kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Aion käydä täällä blogilla käsiteltäviä asioita lävitse. Ja olla härskisti toisaalta-toisaalta ja puolesta ja vastaan.

 

2 kommenttia
  • Veijo Åberg
    03.01.2013

    Naulan kantaan, Elina. Olisin ehkä vielä hieman kriittisempi median suhteen, se ei aina tee ”vain” työtään, vaan kärjistää mielellään maltillisiakin näkemyksiä. ”Kansa raivostuu” lööpeissä silloinkin kun harva oikeasti raivostuu. Tässä toki medialla ja medialla on eroa.
    Politiikan kannalta vakavampaa on kuitenkin se, että politiikkaa todella tuntevia ja ymmärtäviä toimittajia vaikuttaa olevan yllättävän vähän. Silloin toimittajien omatkin näkemykset muodostuvat aika oikoisiksi.

    • Elina
      07.02.2013

      Näin se on. Ja onhan politiikan kiemuroita vaikea seurata, jos ei ole alan ammattilainen.

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *